Esikon valokaari 
        japaninsyreenin juurelta,
        kävelin lasikengissä,
        soisten vuosien halki.
        Kengät särkyivät,
        kompostoin sirpaleet.
        Voi nousta,
        olla märkä
        ja hervoton,
        haista mudalle
        ja rahkasammaleelle.

       Metsä riisuutuu,
       pulahtaa yöuinnille.
       Vaihtaa mekkoa,
       vanamohelma, 
       oravanmarja,
       kuusen sormiin hienot,
       vaaleat sormikkaat.
       Seisoo paljain varpain
       sammaleella 

     Sinivuokot,
     metsän täydeltä.
     En tarvitse taivasta.

         Kastelen yrttimaan.
         Timjamin, mäkimeiramin,
          yrtti-iison
          tuoksuva puheenvuoro.

            Haravoitu kukkapenkki

            hymyilee aamun kohmeessa.

            Sinivuokko odottaa

            pää kumarassa.

            Kohta, sammakot!

                

                  Lehtikasojen

                  haravoitu harmonia.

                  Pajulinnun nauru

                  solahtaa lävitseni,
                  silmut puhkeavat.