Nukkapähkämön pehmeitä korvia

pakko hypistellä.

Mamma myrkytti joskus lampaitaan,

kutoi villoista saliin mattoja. 

Kylän ensimmäisenä hankki television

ja laitatti sälekaihtimet makuuhuoneisiin.

Sanoi kuolevansa ensin, 

sillä ei kestä menettää pappaa.

Niin teki.

 Rantakukka,
 tähkäpää jalat vedessä,
 tulvaniityllä.
 Talvella isoäitini käveli niityn poikki,
 jäätyneen joen kantta
 sulaan kohtaan asti,
 nosti pesuvettä.
 Ei pelännyt hukkumista,
 aina ei edes välittänyt.
 Toivoi kuolevansa leikkauspöydällä,
 kunnallislääkärin poistaessa munatorven,
 johon raskaus oli asettunut.
 Isoäidin karjalaisnauru
 oli liikaa mammalle.
 Miten joku voi niin vihata.
 Toin joen rannasta
 rantakukan
 ja juuret.

   Hopeahärkki,
   laiha vanha rouva,
   kestää paahdetta ja kuivaa.
   Polttaa tupakkaa hillitysti,
   juo lasin sherryä keskellä kuuminta päivää,
   häikäisevän valkoiset kukat hiuksissaan.
   Potkaisee sandaalit jaloista,
   työntää varpaat hiekkaan,
   levittää juurensa.
   Tässä iässä
   enää minnekään muuttamaan.