Siperiankurjenmiekka,
vaivihkaa vahvistunut.
Keltakurjenmiekan
kaivoin rantapajun takaa liejusta.
Nyt se haukottelee
suurin, keltaisin kukin,
komeat miekat
teroittavat maiseman.
Lisäsin metsäkurjenpolvea,
rantakukkaa, vaalin
itsekseen ilmestyneitä ranta-alpeja,
ja vot, puutarha oli valmis.
Rakkaani kaivoi rantakaislaa
pois koko päivän.

  Ahvenruohon sormet
  hivelevät reisiäni,
  mutapohja muljuu varvasväleihin,
  vastarannan vanha saha
  hohottaa itsekseen tikkuisin,
  mustunein hampain.