Puutarharunoja

Runoja, jotka ovat syntyneet rakkaudesta puutarhanhoitoon ja kirjoittamiseen

perjantai 5. tammikuuta 2018








                    Omenapuun kukat puhkeamassa,
                    nytkö jo?
                    Jotkut surut
                    eivät pääty.

Lähettänyt Minna Sadeniemi klo 1.26
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Blogia voi seurata facebookissa

https://www.facebook.com/puutarharunoja/

Tietoja minusta

Minna Sadeniemi
Tarkastele profiilia

Blogiarkisto

  • ►  2022 (1)
    • ►  marraskuuta (1)
  • ►  2020 (3)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
  • ►  2019 (12)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (4)
  • ▼  2018 (29)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ▼  tammikuuta (7)
      •        Missä on kirkas valo,        siellä si...
      • Yrtti-Iison tuoksuvat,  vähän homssuiset kukat. ...
      •    Tapasin ystävääni    poimulehtien luona,    j...
      •         Teekukka aukeaa,         lasken käsis...
      •  Ukonhattua kasvoi valtoimenaan  omenapuiden all...
      •                     Omenapuun kukat puhke...
      • Pikkutalviolla on siniset, viisaat silmät. Se i...
  • ►  2017 (6)
    • ►  joulukuuta (6)
Kuvat: istock. Runot: Minna Sadeniemi. Teema: Picture Window. Teeman kuvien tekijä: konradlew. Sisällön tarjoaa Blogger.