Verikurjenpolvi
ojentelee varpaitaan,
kurkottelusta jäykistyneitä.
Kannan sen rantaan,
aurinkoon,
kuivempaan kohtaan.
Se on melkein kesy.
Huhut kiirivät,
jotkut viedään kompostiin,
se yrittää siivilleen.
Rauhoittuu vasta,
kun lasken sen
lajitoverinsa viereen.
Katselen kauempaa,
miten nuorempi nojaa vanhempaan.