Filipendula ulmaria,
mesiangervo.
Blondattu tukka laitettu pöyheäksi, tuoksuu voimakkaasti,
keski-ikäinen rimpsalle lähtenyt mimmi.
Pysyy horjahdellen pystyssä korkokengissään,
ilmestyy kutsumatta vip-kukkien (very important perennial) seuraan. 
Poskisuukottelee sujuvasti yö- ja päiväperhosten kanssa,
koettelee seurueen sopivaisuusrajoja.

Korkkaan sen ja kälyni kanssa juhannuksena
puolikuivan omenasiiderin, joka ei maistu hyvältä missään muualla.

Lippu nostetaan salkoon,
mimmi romahtaa pyllylleen.
Nostan sen pystyyn, se kokoaa itsensä
ja yhtyy lauluun, sillä on hyvä nuottikorva.
Jälkeenpäin nauramme yhdessä,
                                                      mimmi läiskäyttää reisiään.
                                                      Kyyneleet piirtävät uomat sen poskiin.